Tässä nyt umpeutuu koulunkäyntikierros eri kouluissa

EVAKKOKIERROS UMPEUTUU

Jatkokoulu Kirstinälässä

        Kirstinälän koulusta olivat jäljellä vain törröttävät savupiiput, uunit ja peruskivet. Lähes kaikki Uudenkirkon koulut olivat kokeneet saman kohtalon, suomalaisten perääntyjien toimesta talvisodan alettua. Kotikylän taloista oli kuitenkin jäänyt suurin osa polttamatta. Kun kesällä 1942 haettiin tiloja väliaikaiselle koululle, sopivat tilat löytyivät läheisen naapurimme Hietasten isosta tuvasta. Sisätilojen korjausten jälkeen vain rakennettu pitkä ulkovessa kertoi ulkopuolisille väliaikaisen koulun olemassaolosta.

        Luokan seinälle tuotiin Venäläisten väliajalla pitämästä koulusta, Botkinin Raskitaatsan toisesta kerroksesta, noin parin neliön taulu. Taulu oli kuminen ja vihreä. Sekin oli vielä uutta viimeisellä "koulukierroksella". Kun kolmekymmen luvulla viinan ostajien piti mennä Viipuriin tai Terijoelle, kotikylissämme, parin vuoden ajan asuneilla venäläisillä oli votkakauppaa pidetty koululuokan alakerrassa. Sisään meno oli eri ovista. Silti ihmeteltiin: Viinakauppa ja koulu samassa rakennuksessa.

        Oppilasmäärältään koulupiiri oli pienentynyt, kun monia oli vielä palaamatta kotiseudulleen. Jatkokoulustakin puuttuivat monet kolmekymmenluvulla samaan aikaan koulunsa aloittaneet, kun usealla kotiseudulle palanneilla, ei talvisodan takia ollut todistusta toisen luokan suorittamisesta evakkokunnissa. ”Koulunkäyneenä” sain katsella ja morjestella omalta pihalta vielä koululaisena olevia saman ikäisiä. Mieluisammalta tuntui ensimmäisenä päämäärän saavuttaminen, koulun ”läpi käyminen” ja olla vapaana hoitelemassa omia ja naapureiden hevoshommia, puiden, rehujen ja sonnan ajoja sekä kauppa- ja myllyreissuja sekä muita tarvittavia töitä.

        Entinen opettaja Matti Saaristo hoiti opetuksen yksin, neljälle yläkoulun luokalle ja jatkokoululaisille. Alakoulun opettaja Senni Klemetti ei tullut takaisin Kirstinälään, vaan naapurikylän Eino Vesterisen tuvassa, opetuksen hoiti alakouluopettajan pätevyyden omannut, talon emäntä Elina Patjas. Elina kulki koulutaloon, viiden-kuuden kilometrin matkan Rieskjärven takaa pyörällä tai kävellen, talvella potkukelkalla ja suksilla järven yli, matkan lyhetessä lähimain puolella.

        Päästökirjan saamiseksi ja oppivelvollisuuden täyttämiseksi käytiin kahtena iltana viikossa, kolmesta neljään tuntia kerralla, kahden lukukauden aikana jatkokoulua.

        Opetuksesta vain laskento oli lähinnä vanhan kertausta. Maataloustunneilla, opettajalla käytännön maanviljelijänä oli tietoa ja monia kokemuksia, vielä evakko reissullakin huomattuja, viljelytekniikasta, lajikkeista, lannoituksesta sekä rikkaruohojen kurissapitämisestä. Ne tulivat muistiinpanoissa, ilman kirjaa, perinpohjaisesti käsiteltyä. Lukeminen, kirjallisuus sekä yhteiskuntaoppi ja sivistyshistorian tunnit käytiin läpi pääasiassa Maamme kirjaa, Vänrikki Stoolin tarinoita ja Singnaalia lukemalla ja aiheista keskustelemalla.

        Maamme kirja ja Vänrikki Stoolin tarinat olivat jo tuttuja, mutta Saksassa, erittäin hyvälle paperille painettu aikakausilehti Singnaali oli täysin uutta luettavaa ja katseltavaa. Kaikkiin saksan miehittämiin maihin ja Suomeen, omilla kielillä painettu lehti kertoi selvällä tekstillä ja hyvillä osittain värikuvilla, Saksasta, sodankäynnistä miehitys maista sekä lähes kaikilta elämän aloilta ja kehityksestä. Lehden lukeminen ja varsinkin kuvien katselu oli mielenkiintoista ja vahvisti käsitystä saksalaisten etevyydestä, vaikka usko - 44 talvella sotilaalliseen voimaan alkoikin horjua.

        Kirstinälän koulussa aloitettu, oppivelvollisuuden aikainen ”kiertokoulu” päätty keväällä 1944 Kirstinälän väliaikaisessa kansakoulussa. Toukokuun 20. päivänä päivätyn, opettaja Matti Saariston, kansakoulutarkastaja Herman Lehdon ja koulun johtokunnan puheenjohtaja P. J. Saukkosen allekirjoittamaan, Kansakoulun Päästökirjan saamiseen, muutamaa päivää ennen toisen evakkokierroksen alkamista. Tärkeänä pidetty todistus tuli sillä kertaa mukaankin, vaikka missään elämäni vaiheessa sitä ole kukaan kysellyt. Koulunkäynti, eri kouluissa ja maakunnissa, antoi oppia kotimaan tuntemuksessa sekä kokemusta ja rohkeuttakin jatkoa varten, enemmän kuin mitä todistuksen numerot kertovat. Kokemuksella kruunattu, koulusta saatu tieto ja ohjeet ovat olleet hyvän elämän edellysten pohjana.

       

Takaisin alkuun